Miksi me kouluttamme koiria?

Koirankouluttamisesta on tullut meille monille osa omaa elämää. Koirille koulutetaan temppuja, niiden kanssa kilpaillaan eri lajeissa, niitä opetetaan etsimään kadonnut marjastaja tai joku piilotettu esine tai kätkö, niiden kanssa urheillaan ja ne ovat mukana arjessamme silloin, kun sataa ja paistaa.

Kouluttamiseen liittyvää tietoa on myös tarjolla paljon; on koirakouluja, nettikursseja, puhelinaikoja ja erilaisia treenivinkkejä jaetaan somessa ja podcasteissa. Informaatiota saa melkein mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä.

Itse pyrin omia koiria kouluttaessani välillä pysähtymään ja pohtimaan sitä, miksi minä niitä koulutan? Kyseessä ei siis ole epätoivoinen ”miksi minä tätä teen kun tästä ei mitään tule??!!” parahdus ja sen aiheuttama pohdinta vaan ihan aito miettiminen kouluttamisen syistä. Syiden miettiminen nimittäin saattaa aiheuttaa sen, että kun keksin vastauksen kysymykseen ”miksi?”, keksin usein myös vastauksen kysymykseen ”miten?”, tai
ainakin osan siitä.

Eräs päivä pohdin, miksi koulutan koiraani olemaan vetämättä hihnassa. Vastasin itselleni, että ”jotta voisin kulkea hihna löysällä ja itse normaalissa, rennossa asennossa ja askeleella JA jotta koiran kehoon ei tulisi rasittavaa painetta jatkuvasti JA jotta koira olisi lenkit rauhallisemmassa fiiliksessä eikä vain rynnimässä eteenpäin”. Sitten pohdin neuvoja, joita vetävien koirien omistajat keskimäärin saavat, esimerkiksi siellä somessa ja kokeilin, millaisen ratkaisun ne tuovat tähän minun vastaukseeni. Totesin, että omat koulutustarpeeni, eli vastaukseni kysymykseen miksi, on sen verran laaja asiakokonaisuus, että tarvitsen siihen luultavasti muutakin, kuin sen, että aina pysähdyn, kun koira vetää ja odotan, että se lopettaa. Tässä omassa tapauksessani keksin heti muitakin asioita, kuin kouluttaminen, jolla asiaa voidaan auttaa mutta siitä lisää myöhemmin. Pointti on se, että syyn pohdinta aidosti herätti miettimään, mitä kaikkea se asian kouluttaminen pitää minun ja koirani kohdalla sisällään, jolloin pääsen myös pohtimaan, mihin toimeen ryhdyn!

Voimme suunnitella ison osan koirien kouluttamisesta siis tämän vastauksen ympärille. Jos haluamme harrastaa jotain lajia ja vastaus kysymykseen miksi on ”jotta voimme kilpailla ja valioitua tässä lajissa”, koulutamme koiraa luultavasti aika eri tavalla kuin hän, joka vastaa ”jotta koiralla olisi kivaa tekemistä ja meillä olisi kivaa yhdessä!”. Erilaiset vastaukset luovat erilaiset raamit kouluttamiselle ja erilaisia vastauksia on luultavasti melkein yhtä paljon, kuin meitä vastaajiakin.

Jokainen koiranomistaja saa ja joskus joutuu määrittelemään nämä raaminsa itse ja toisinaan raamit myös muuttavat muotoaan, kun kouluttaminen etenee tai pysähtyy tai sitten elämä heittää eteen jotain uutta, jonka vuoksi tarvitaan koirallekin uudenlaisia taitoja. Koira esimerkiksi osoittautuu loistavaksi jossain harrastuslajissa ja omistaja innostuu kilpailemaan tai koiran elämä muuttuu, tulee perheenlisäystä, muutto perheen kanssa uuteen kotiin ja ympäristöön tai vaikkapa koiran tai omistajan sairastuminen tai tapaturma ja sitä seuraava leikkaus tai muut hoitotoimenpiteet, joihin ei oltu koulutuksella vielä osattu varautua. Mutta antoipa syyn kouluttamiselle lopulta mikä tahansa, on aina hyvä laittaa asiat järjestykseen omassa päässä vastaamalla kysymykseen siitä miksi ja miten minä (tänään) koulutan. Siitä saa vähintäänkin jotain ideoita ja sitä myötä toimeen on mukavampi ryhtyä!

- Anna Piitulainen